Pääkohdat artikkelista

Vesa Korhonen: Haasteena monikulttuuriset ohjaustilanteet – sosiokulttuurisen oppimisen ja kulttuurien välisen viestinnän näkökulmia

 

 

·        Ohjaustyöllään sekä esimerkillään ohjaustyötä tekevät vaikuttavat kulttuurien välisen ymmärryksen ja erilaisuutta hyväksyvien arvojen leviämiseen yhteiskunnan eri oppimiskentillä

·        Ohjaustilanteissa sekä ohjaaja että ohjattava suodattavat tilannetta omien sosiokulttuuristen taustojensa kautta

-         Omakuvamme ja maailmankuvamme linkittyvät sosiaalisesti ja kulttuurisesti siihen viiteryhmään tai yhteisöön, johon olemme kasvaneet ja jota pidämme itsellemme tärkeänä.

-         Prosessia, jossa kulttuuri opitaan, kulttuuriin kasvetaan ja se omaksutaan, kutsutaan enkulturaatioksi

-         Enkulturaatiolla voi olla yhteisön sisällä erilaisia ilmenemismuotoja.

·        Kulttuuri ei periydy biologisesti, vaan se rakentuu sosiaalisen kanssakäymisen kautta ja sitä muokkaavat erilaiset tekijät kuten varhaisen primaarisosialisaation jälkeiset sekundaarisosialisaation ympäristöt: opiskelu, työ, parisuhde, perhe, yhteisöt ja suhdeverkostot.

-         Maailman monimuotoistuessa liikkuvuus lisääntyy ja samalla arvojen, tapojen, tavaroiden ja palvelujen vaihto kasvaa – ja samalla myös kulttuurit muuttuvat.

·        Kulttuurit voidaan jakaa karkeasti kahteen pääryhmään: länsimaiseen eli yksilökeskeiseen (individualistiseen) sekä itämaiseen eli yhteisökeskeiseen (kollektivistiseen kulttuuriin).

-         Yksilökeskeisen kulttuurin (etenkin Pohjois- ja Länsi-Euroopan maat sekä Yhdysvallat) lähtökohtana on yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien turvaaminen

-         Yksilökulttuurit ovat asia- ja informaatiokeskeisiä kulttuureja (low-context): puhutun tai kirjoitetun sisällön merkitys korostuu vuorovaikutuksessa ja sanojen odotetaan tarkoittavan melko tarkkaan sitä, mitä on sanottu.

-         Yhteisökeskeisessä kulttuurissa (Aasian, Afrikan ja Etelä-Amerikan kulttuurit) erityisesti perhe ja suku voivat olla yksilöä merkityksellisempiä.

-         Yhteisökulttuurit ovat ihmissuhde- ja kontekstikeskeisiä (high-context) kulttuureja: vain osa viesteistä ilmaistaan (ja tulkitaan) kielellisesti ja nonverbaaliset viestit ovat tärkeässä roolissa. Ryhmäharmonia ja toisten kasvojen säilyttäminen on tärkeää.

-         Erot viestintäkulttuureissa luovat helposti kulttuurietäisyyttä.

·        Stereotypioiden ja yleistyksien vaikutus kulttuurisissa kohtaamistilanteissa:

-         Sekä positiiviset että negatiiviset ennakkokäsitykset voivat olla ongelmallisia, mikäli ne ohjaavat tekemään selektiivisiä havaintoja tai värittävät käsitystä toisesta osapuolesta.

-         Toisaalta kulttuurisista yleistyksistä voi olla myös hyötyä, jos ne estävät meitä ajattelemasta jokaisen ihmisen toimivan toisistaan riippumatta täysin ainutkertaisella tavalla.

-         Stereotypiat ovat (vain) osa totuutta.

·        Kaikilla ihmisillä on ennakkoluuloja, eikä niistä voi irtautua, jollei ensin tunnista niitä.

·        Omakulttuurikeskeisyys eli etnosentrismi on maailman tarkastelemista yksipuolisesti omasta kulttuurista käsin

-         Enkulturaation takia osin tiedostamatonta ja automaattista.

·        Toimivassa kulttuurienvälisessä kohtaamisessa tarvitaan sellaista kulttuuritietoa ja –osaamista eli kulttuurista herkkyyttä (intercultural sensitivity), jolla tunnistaa kulttuuristen käytäntöjen, arvojen ja uskomusten suhteellisuutta.

-         Kun ajattelu kehittyy erilaisuutta tiedostavaan, arvostavaan ja osaavaan suuntaan, suhtautuminen omaan ja vieraaseen kulttuuriin tai erilaisuuteen muuttuu tasapainoisemmaksi, avoimemmaksi ja luontevammaksi.

-         Kulttuuriset erottelut eivät hallitse ajattelua ja toimintaa.

·        Kehittyminen etnosentrismistä etnorelativismiin (valmius mukautua monenlaisiin standardeihin ja kyky sopeuttaa omaa toimintaa ja ajattelua erilaisiin ihmistenvälisiin toimintatilanteisiin) tapahtuu vaiheittain.

-         Polulla omakulttuurikeskeisyydestä ja etnosentrismiin on seuraavat askeleet: torjunta, puolustus, minimointi, hyväksyntä, sopeutuminen ja integraatio.

-         Vasta hyväksynnän asteella ihmiset alkavat huomata olevansa itsekin kulttuurisia olentoja.

-          Hiljalleen empatiakyky kasvaa, ja integraation vaiheessa laajeneva kulttuurien välinen ymmärrys tuottaa myös monikulttuurisen identiteetin ja ajattelutavan ihmisen oman kansallisen tai etnisen identiteetin rinnalle.

-         Parhaimmillaan ihminen voi toimia kulttuurisena välittäjänä eri kulttuurien välillä.

-        Koko prosessissa kyse on kulttuurisesta herkistymisestä ja siirtymisestä kohti muiden kulttuurien tiedostamista ja uusien perspektiivien hyväksymisestä.

·        Ohjaustilanteissa tarvitaan etnorelativismin lisäksi myös kulttuurista lukutaitoa (cultural literacy)

-          Kyky lukea, ymmärtää ja löytää eri kulttuurien merkityksiä sekä kyky arvioida, vertailla ja ”avata” erilaisia kulttuureja, jotka ovat toisiinsa kietoutuneita yhdessä paikassa.

-         Tämä haaste koskee ohjauksen molempia osapuolia.

·        Monikulttuurisen ohjaustyön onnistumisen kannalta ensiarvoisen tärkeitä elementtejä ovat vilpittömyys, avoimuus, empaattisuus, dialogisuus, tasavertaisuus ja kulttuurinen lukutaito.

-         Nämä kaikki pohjaavat tietynlaisille arvoille, maailmankuvalle ja moraaliselle ajattelulle.

-         Suomessakin yli kulttuurirajojen kantava kulttuurinen lukutaito on yksi koulutusjärjestelmän kehittämisen ja ammatillisen elämän suurimpia haasteita.
 

Digiostu, osio 2: lukupiiri/Jenni