Pääkohdat artikkelista
Vesa Korhonen: Haasteena monikulttuuriset ohjaustilanteet –
sosiokulttuurisen oppimisen ja kulttuurien välisen viestinnän näkökulmia
· Ohjaustyöllään sekä esimerkillään ohjaustyötä
tekevät vaikuttavat kulttuurien välisen ymmärryksen ja erilaisuutta hyväksyvien
arvojen leviämiseen yhteiskunnan eri oppimiskentillä
· Ohjaustilanteissa sekä ohjaaja että ohjattava
suodattavat tilannetta omien sosiokulttuuristen taustojensa kautta
- Omakuvamme ja maailmankuvamme linkittyvät
sosiaalisesti ja kulttuurisesti siihen viiteryhmään tai yhteisöön, johon olemme
kasvaneet ja jota pidämme itsellemme tärkeänä.
- Prosessia, jossa kulttuuri opitaan, kulttuuriin
kasvetaan ja se omaksutaan, kutsutaan enkulturaatioksi
- Enkulturaatiolla voi olla yhteisön sisällä
erilaisia ilmenemismuotoja.
· Kulttuuri ei periydy biologisesti, vaan se
rakentuu sosiaalisen kanssakäymisen kautta ja sitä muokkaavat erilaiset tekijät
kuten varhaisen primaarisosialisaation
jälkeiset sekundaarisosialisaation
ympäristöt: opiskelu, työ, parisuhde, perhe, yhteisöt ja suhdeverkostot.
- Maailman monimuotoistuessa liikkuvuus lisääntyy
ja samalla arvojen, tapojen, tavaroiden ja palvelujen vaihto kasvaa – ja
samalla myös kulttuurit muuttuvat.
· Kulttuurit voidaan jakaa karkeasti kahteen
pääryhmään: länsimaiseen eli yksilökeskeiseen
(individualistiseen) sekä itämaiseen eli yhteisökeskeiseen
(kollektivistiseen kulttuuriin).
- Yksilökeskeisen kulttuurin (etenkin Pohjois- ja
Länsi-Euroopan maat sekä Yhdysvallat) lähtökohtana on yksilön oikeuksien ja
velvollisuuksien turvaaminen
- Yksilökulttuurit ovat asia- ja
informaatiokeskeisiä kulttuureja (low-context): puhutun tai kirjoitetun sisällön
merkitys korostuu vuorovaikutuksessa ja sanojen odotetaan tarkoittavan melko
tarkkaan sitä, mitä on sanottu.
- Yhteisökeskeisessä kulttuurissa (Aasian, Afrikan
ja Etelä-Amerikan kulttuurit) erityisesti perhe ja suku voivat olla yksilöä
merkityksellisempiä.
- Yhteisökulttuurit ovat ihmissuhde- ja
kontekstikeskeisiä (high-context) kulttuureja: vain osa viesteistä ilmaistaan
(ja tulkitaan) kielellisesti ja nonverbaaliset viestit ovat tärkeässä roolissa.
Ryhmäharmonia ja toisten kasvojen säilyttäminen on tärkeää.
- Erot viestintäkulttuureissa luovat helposti
kulttuurietäisyyttä.
· Stereotypioiden
ja yleistyksien vaikutus kulttuurisissa kohtaamistilanteissa:
- Sekä positiiviset että negatiiviset
ennakkokäsitykset voivat olla ongelmallisia, mikäli ne ohjaavat tekemään
selektiivisiä havaintoja tai värittävät käsitystä toisesta osapuolesta.
- Toisaalta kulttuurisista yleistyksistä voi olla
myös hyötyä, jos ne estävät meitä ajattelemasta jokaisen ihmisen toimivan
toisistaan riippumatta täysin ainutkertaisella tavalla.
- Stereotypiat ovat (vain) osa totuutta.
· Kaikilla ihmisillä on ennakkoluuloja, eikä
niistä voi irtautua, jollei ensin tunnista niitä.
· Omakulttuurikeskeisyys eli etnosentrismi on maailman tarkastelemista yksipuolisesti omasta
kulttuurista käsin
- Enkulturaation takia osin tiedostamatonta ja
automaattista.
· Toimivassa kulttuurienvälisessä kohtaamisessa
tarvitaan sellaista kulttuuritietoa ja –osaamista eli kulttuurista herkkyyttä (intercultural sensitivity), jolla
tunnistaa kulttuuristen käytäntöjen, arvojen ja uskomusten suhteellisuutta.
- Kun ajattelu kehittyy erilaisuutta tiedostavaan,
arvostavaan ja osaavaan suuntaan, suhtautuminen omaan ja vieraaseen kulttuuriin
tai erilaisuuteen muuttuu tasapainoisemmaksi, avoimemmaksi ja luontevammaksi.
- Kulttuuriset erottelut eivät hallitse ajattelua
ja toimintaa.
· Kehittyminen etnosentrismistä etnorelativismiin (valmius mukautua
monenlaisiin standardeihin ja kyky sopeuttaa omaa toimintaa ja ajattelua
erilaisiin ihmistenvälisiin toimintatilanteisiin) tapahtuu vaiheittain.
- Polulla omakulttuurikeskeisyydestä ja
etnosentrismiin on seuraavat askeleet: torjunta, puolustus, minimointi,
hyväksyntä, sopeutuminen ja integraatio.
- Vasta hyväksynnän asteella ihmiset alkavat
huomata olevansa itsekin kulttuurisia olentoja.
-
Hiljalleen empatiakyky kasvaa, ja integraation
vaiheessa laajeneva kulttuurien välinen ymmärrys tuottaa myös monikulttuurisen
identiteetin ja ajattelutavan ihmisen oman kansallisen tai etnisen identiteetin
rinnalle.
- Parhaimmillaan ihminen voi toimia kulttuurisena
välittäjänä eri kulttuurien välillä.
- Koko prosessissa kyse on kulttuurisesta
herkistymisestä ja siirtymisestä kohti muiden kulttuurien tiedostamista ja
uusien perspektiivien hyväksymisestä.
· Ohjaustilanteissa tarvitaan etnorelativismin
lisäksi myös kulttuurista lukutaitoa
(cultural literacy)
-
Kyky lukea, ymmärtää ja löytää eri kulttuurien
merkityksiä sekä kyky arvioida, vertailla ja ”avata” erilaisia kulttuureja,
jotka ovat toisiinsa kietoutuneita yhdessä paikassa.
- Tämä haaste koskee ohjauksen molempia osapuolia.
· Monikulttuurisen ohjaustyön onnistumisen kannalta
ensiarvoisen tärkeitä elementtejä ovat vilpittömyys, avoimuus, empaattisuus,
dialogisuus, tasavertaisuus ja kulttuurinen lukutaito.
- Nämä kaikki pohjaavat tietynlaisille arvoille,
maailmankuvalle ja moraaliselle ajattelulle.
- Suomessakin yli kulttuurirajojen kantava
kulttuurinen lukutaito on yksi koulutusjärjestelmän kehittämisen ja
ammatillisen elämän suurimpia haasteita.
Digiostu, osio 2: lukupiiri/Jenni
Väitän, että tässä luetellut seikat pätevät lähes sellaisinaan oikeastaan kaikkeen ihmistenväliseen vuorovaikutukseen. :)
VastaaPoista