Pohdintaa validoinnin laadusta

Kolmas ja viimeinen Digiostu-koulutuspäivä keskittyi osaamisen tunnistamisen laatuun, ja sitä pohdittiin VNFIL-lomakkeeseen tukeutuen. Lomakauden takia olin ryhmästämme ainoa, joka pääsi (etänä) paikalle. Tämän takia pohdintani jää tällä kertaa melkoisen yksipuoliseksi.

Merkittävin laadullinen puute omassa oppilaitoksessani on dokumentoinnin vähäisyys. Dokumentointia totta kai on, mutta ei riittävästi. Dokumentoinnin puute kuormittaa ohjaajaa tarpeettoman paljon, ja samalla se aiheuttaa myös opiskelijoille epäselvyyttä. Ohjausta tapahtuu kotoutumiskoulutuksessa jatkuvasti, mutta vain pieni osa siitä dokumentoidaan; tämä aiheuttaa päällekkäistä työtä myös silloin, kun opiskelija vaihtaa kouluttajalta toiselle. Tieto ei aina kulje eikä jatkuvuus toteudu eikä itse opiskelijakaan välttämättä aina ole täysin kartalla. Molemmilta osapuolilta olisi hyvä myös ottaa allekirjoitukset, ja opiskelijalle olisi hyvä antaa kopio tehdystä dokumentaatiosta. Muun muassa tämän takia tulisi kiinnittää huomiota dokumentoinnin selkokielisyyteen.

Myös koordinoinnissa on mielestäni kehittämisen varaa. Haasteena laadukkaalle koordinoinnille ovat lähinnä ajallisten resurssien rajoitteet ja lopulta kaikki päätyvät tekemään päällekkäistä työtä erillään. Tämän vuoksi koordinoinnin yhtenäisyydessä on puutteita ja subjektiivisuuden vaarana on, että tasa-arvoisuus ja yhdenmukaisuus eivät toteudu parhaalla mahdollisella tavalla. Täysin samat huomiot koskevat myös ohjausta, kun olemme tilanteessa jossa vastuukouluttaja hoitaa itse kaiken ohjauksen.

Laatua arvioidessani mietin myös seurantaa. Sitä toki on, mutta se ei ole järin systemaattista tällä hetkellä. Kehittämisen paikka siinäkin!

Löytyy kuitenkin paljon myös hyvää. Laadun kriteereistä myös monet edellytykset täyttyvät: informaation jakaminen toteutuu hyvin. Tässä HOPS-prosessi on tärkeässä roolissa, mutta ei tosin ainoana tekijänä. Opiskelijoille teroitetaan jatkuvasti sitä, mitä heiltä odotetaan.

Kartoituksen laadulliset kriteerit toteutuvat myös hienosti. Myös ryhmäkartoitusta tehdään ansiokkaasti, ja sen osuutta voisi olla kiinnostavaa painottaa entisestään esimerkiksi silloin, kun ryhmissä on useita samoille aloille suuntautuvia. Myös arviointi on laadukasta ja kaikki perusedellytykset ovat ansiokkaasti kohdillaan.

Oman toiminnan tarkastelu VNFIL-lomakkeen avulla oli valaisevaa niin hyvässä kuin pahassakin. Kehittämistarpeet siinä missä onnistumisetkin nousivat selkeästi esiin. VNFIL-lomake onkin hyvä itsearvioinnin ja omavalvonnan väline ja sitä olisi varmasi hyvä käyttää tasaisin aikavälein.

Digiostu, osio 3: Jenni