Pohdintaa validoinnin laadusta
Kolmas ja viimeinen Digiostu-koulutuspäivä keskittyi
osaamisen tunnistamisen laatuun, ja sitä pohdittiin VNFIL-lomakkeeseen
tukeutuen. Lomakauden takia olin ryhmästämme ainoa, joka pääsi (etänä) paikalle.
Tämän takia pohdintani jää tällä kertaa melkoisen yksipuoliseksi.
Merkittävin laadullinen puute omassa oppilaitoksessani on
dokumentoinnin vähäisyys. Dokumentointia totta kai on, mutta ei riittävästi.
Dokumentoinnin puute kuormittaa ohjaajaa tarpeettoman paljon, ja samalla se
aiheuttaa myös opiskelijoille epäselvyyttä. Ohjausta tapahtuu kotoutumiskoulutuksessa
jatkuvasti, mutta vain pieni osa siitä dokumentoidaan; tämä aiheuttaa
päällekkäistä työtä myös silloin, kun opiskelija vaihtaa kouluttajalta
toiselle. Tieto ei aina kulje eikä jatkuvuus toteudu eikä itse opiskelijakaan
välttämättä aina ole täysin kartalla. Molemmilta osapuolilta olisi hyvä myös
ottaa allekirjoitukset, ja opiskelijalle olisi hyvä antaa kopio tehdystä
dokumentaatiosta. Muun muassa tämän takia tulisi kiinnittää huomiota
dokumentoinnin selkokielisyyteen.
Myös koordinoinnissa on mielestäni kehittämisen varaa.
Haasteena laadukkaalle koordinoinnille ovat lähinnä ajallisten resurssien
rajoitteet ja lopulta kaikki päätyvät tekemään päällekkäistä työtä erillään.
Tämän vuoksi koordinoinnin yhtenäisyydessä on puutteita ja subjektiivisuuden
vaarana on, että tasa-arvoisuus ja yhdenmukaisuus eivät toteudu parhaalla
mahdollisella tavalla. Täysin samat huomiot koskevat myös ohjausta, kun olemme
tilanteessa jossa vastuukouluttaja hoitaa itse kaiken ohjauksen.
Laatua arvioidessani mietin myös seurantaa. Sitä toki on,
mutta se ei ole järin systemaattista tällä hetkellä. Kehittämisen paikka siinäkin!
Löytyy kuitenkin paljon myös hyvää. Laadun kriteereistä myös
monet edellytykset täyttyvät: informaation jakaminen toteutuu hyvin. Tässä
HOPS-prosessi on tärkeässä roolissa, mutta ei tosin ainoana tekijänä.
Opiskelijoille teroitetaan jatkuvasti sitä, mitä heiltä odotetaan.
Kartoituksen laadulliset kriteerit toteutuvat myös hienosti.
Myös ryhmäkartoitusta tehdään ansiokkaasti, ja sen osuutta voisi olla kiinnostavaa
painottaa entisestään esimerkiksi silloin, kun ryhmissä on useita samoille
aloille suuntautuvia. Myös arviointi on laadukasta ja kaikki perusedellytykset
ovat ansiokkaasti kohdillaan.
Oman toiminnan tarkastelu VNFIL-lomakkeen avulla oli
valaisevaa niin hyvässä kuin pahassakin. Kehittämistarpeet siinä missä
onnistumisetkin nousivat selkeästi esiin. VNFIL-lomake onkin hyvä itsearvioinnin
ja omavalvonnan väline ja sitä olisi varmasi hyvä käyttää tasaisin aikavälein.
Digiostu, osio 3:
Jenni