Yhteenvetoa monikulttuurisen ohjauksen kompetensseista

 

Monikulttuurinen tietoisuus tarkoittaa sitä, että ohjaaja on selvillä omista käsityksistään, arvoistaan ja ennakkoluuloistaan. Kaikilla ihmisillä on ennakkoluuloja, eikä niistä voi irtautua, jollei ensin tunnista niitä. Polulla omakulttuurikeskeisyydestä ja etnosentrismiin on seuraavat askeleet: torjunta, puolustus, minimointi, hyväksyntä, sopeutuminen ja integraatio. Vasta hyväksynnän asteella ihmiset alkavat huomata olevansa itsekin kulttuurisia olentoja.

Monikulttuurisia ohjausmenetelmiä hyödyntävä ohjaaja pyrkii kehittämään kulttuuriin sopivia toimintakeinoja. Ohjaustilanteissa tarvitaan etnorelativismin lisäksi myös kulttuurista lukutaitoa. Se on kyky lukea, ymmärtää ja löytää eri kulttuurien merkityksiä sekä kyky arvioida, vertailla ja ”avata” erilaisia kulttuureja, jotka ovat toisiinsa kietoutuneita yhdessä paikassa. Tämä haaste koskee ohjauksen molempia osapuolia.

Kulttuurierojen tuntemus on myös tärkeää. Ohjaajan on hyvä yrittää ymmärtää kulttuurisesti erilaisen ohjattavan maailmankuvaa. Toimivassa kulttuurienvälisessä kohtaamisessa tarvitaan sellaista kulttuuritietoa ja –osaamista eli kulttuurista herkkyyttä, jolla tunnistaa kulttuuristen käytäntöjen, arvojen ja uskomusten suhteellisuutta.

Sekä positiiviset että negatiiviset ennakkokäsitykset voivat olla ongelmallisia, mikäli ne ohjaavat tekemään selektiivisiä havaintoja tai värittävät käsitystä toisesta osapuolesta. Toisaalta kulttuurisista yleistyksistä voi olla myös hyötyä, jos ne estävät meitä ajattelemasta jokaisen ihmisen toimivan toisistaan riippumatta täysin ainutkertaisella tavalla. Stereotypiat ovat (vain) osa totuutta.

Kulttuuritietoinen ohjaus on siis ohjaustyön ytimessä. Samat lainalaisuudet pätevät kaikkeen ohjaustyöhön: kunnioitus, kuuntelu, luottamus, oleminen ihmisenä ihmiselle. Eri kulttuuritaustasta tulleen, eri äidinkieltä puhuvan ohjaamisessa ohjaustyön ydinasioista tulee olla tietoisempi kuin moni ohjaustyötä vain suomenkielisten suomalaisten kanssa työarjessaan ehtii. Maahanmuuttajien ohjaus on rinnastettavissa erityisryhmien ohjaukseen, eri viitekehyksessä vain. 

Digiostu, osio 2: Tiina, Noora ja Jenni

 

Lukupiirin tekstit:

Maahanmuuttajan ohjaus koulutuksen siirtymävaiheissa Oulun seudulla

 Vesa Korhonen: Haasteena monikulttuuriset ohjaustilanteet – sosiokulttuurisen oppimisen ja kulttuurienvälisen viestinnän näkökulmia (sivut 56-70).

    

Eine Pakarinen: Monikulttuurinen ohjaus aikuiskoulutuksessa (sivut 279-294)

Tiivistelmä artikkelista

Vesa Korhonen: Haasteena monikulttuuriset ohjaustilanteet – sosiokulttuurisen oppimisen ja kulttuurien välisen viestinnän näkökulmia

Monikulttuurisuuden ja monimuotoisuuden hallinta on ohjaustyötä tekevien osaamisalueena yhä tärkeämpi, sillä ohjaustyöllään sekä esimerkillään he vaikuttavat kulttuurien välisen ymmärryksen ja erilaisuutta hyväksyvien arvojen leviämiseen yhteiskunnan eri oppimiskentillä.

Ohjaustilanteissa sekä ohjaaja että ohjattava suodattavat tilannetta omien sosiokulttuuristen taustojensa kautta. Tämä tarkoittaa sitä, että omakuvamme ja maailmankuvamme linkittyvät sosiaalisesti ja kulttuurisesti siihen viiteryhmään tai yhteisöön, johon olemme kasvaneet ja jota pidämme itsellemme tärkeänä. Prosessia, jossa kulttuuri opitaan, kulttuuriin kasvetaan ja se omaksutaan, kutsutaan enkulturaatioksi. Enkulturaatiolla voi olla yhteisön sisällä erilaisia ilmenemismuotoja.

Kulttuuri ei periydy biologisesti, vaan se rakentuu sosiaalisen kanssakäymisen kautta ja sitä muokkaavat erilaiset tekijät kuten varhaisen primaarisosialisaation jälkeiset sekundaarisosialisaation ympäristöt kuten opiskelu, työ, parisuhde, perhe, yhteisöt ja suhdeverkostot. Maailman monimuotoistuessa liikkuvuus lisääntyy ja samalla arvojen, tapojen, tavaroiden ja palvelujen vaihto kasvaa – ja samalla myös kulttuurit muuttuvat.

Kulttuurit voidaan jakaa karkeasti kahteen pääryhmään: länsimaiseen eli yksilökeskeiseen (individualistiseen) sekä itämaiseen eli yhteisökeskeiseen (kollektivistiseen kulttuuriin). Yksilökeskeisen kulttuurin (etenkin Pohjois- ja Länsi-Euroopan maat sekä Yhdysvallat) lähtökohtana on yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien turvaaminen siinä missä yhteisökeskeisessä kulttuurissa (Aasian, Afrikan ja Etelä-Amerikan kulttuurit) erityisesti perhe ja suku voivat olla yksilöä merkityksellisempiä.

Yksilökulttuurit ovat asia- ja informaatiokeskeisiä kulttuureja (low-context), joissa puhutun tai kirjoitetun sisällön merkitys korostuu vuorovaikutuksessa ja joissa sanojen odotetaan tarkoittavan melko tarkkaan sitä, mitä on sanottu. Yhteisökulttuurit taas ovat ihmissuhde- ja kontekstikeskeisiä (high-context) kulttuureja, joissa vain osa viesteistä ilmaistaan (ja tulkitaan) kielellisesti ja joissa nonverbaaliset viestit ovat tärkeässä roolissa. Tällaisissa kulttuureissa ryhmäharmonia ja toisten kasvojen säilyttäminen on tärkeää. Nämä erot viestintäkulttuureissa luovat helposti kulttuurietäisyyttä.

On syytä pitää mielessä stereotypioiden ja yleistyksien vaikutus kulttuurisissa kohtaamistilanteissa. Sekä positiiviset että negatiiviset ennakkokäsitykset voivat olla ongelmallisia, mikäli ne ohjaavat tekemään selektiivisiä havaintoja tai värittävät käsitystä toisesta osapuolesta. Toisaalta kulttuurisista yleistyksistä voi olla myös hyötyä, jos ne estävät meitä ajattelemasta jokaisen ihmisen toimivan toisistaan riippumatta täysin ainutkertaisella tavalla. Stereotypiat ovat osa totuutta.

Kaikilla ihmisillä on ennakkoluuloja, eikä niistä voi irtautua jollei ensin tunnista niitä. Omakulttuurikeskeisyys eli etnosentrismi on maailman tarkastelemista yksipuolisesti omasta kulttuurista käsin, mikä on enkulturaation takia osin tiedostamatonta ja automaattista. Toimivassa kulttuurienvälisessä kohtaamisessa tarvitaan kuitenkin sellaista kulttuuritietoa ja –osaamista eli kulttuurista herkkyyttä (intercultural sensitivity), jolla tunnistaa kulttuuristen käytäntöjen, arvojen ja uskomusten suhteellisuutta. Kun ajattelu kehittyy erilaisuutta tiedostavaan, arvostavaan ja osaavaan suuntaan, suhtautuminen omaan ja vieraaseen kulttuuriin tai erilaisuuteen muuttuu tasapainoisemmaksi, avoimemmaksi ja luontevammaksi. Näin kulttuuriset erottelut eivät enää hallitse ajattelua ja toimintaa.

Kehittyminen etnosentrismistä etnorelativismiin (valmius mukautua monenlaisiin standardeihin ja kyky sopeuttaa omaa toimintaa ja ajattelua erilaisiin ihmistenvälisiin toimintatilanteisiin) tapahtuu vaiheittain. Polulla omakulttuurikeskeisyydestä ja etnosentrismiin on seuraavat askeleet: torjunta, puolustus, minimointi, hyväksyntä, sopeutuminen ja integraatio. Vasta hyväksynnän asteella ihmiset alkavat huomata olevansa itsekin kulttuurisia olentoja. Hiljalleen empatiakyky kasvaa, ja integraation vaiheessa laajeneva kulttuurien välinen ymmärrys tuottaa myös monikulttuurisen identiteetin ja ajattelutavan ihmisen oman kansallisen tai etnisen identiteetin rinnalle. Parhaimmillaan ihminen voi toimia kulttuurisena välittäjänä eri kulttuurien välillä. Koko prosessissa kyse on kulttuurisesta herkistymisestä ja siirtymisestä kohti muiden kulttuurien tiedostamista ja uusien perspektiivien hyväksymisestä.

Ohjaustilanteissa tarvitaan etnorelativismin lisäksi myös kulttuurista lukutaitoa (cultural literacy), joka on kyky lukea, ymmärtää ja löytää eri kulttuurien merkityksiä sekä kyky arvioida, vertailla ja ”avata” erilaisia kulttuureja, jotka ovat toisiinsa kietoutuneita yhdessä paikassa. Tämä haaste koskee ohjauksen molempia osapuolia.

Monikulttuurisen ohjaustyön onnistumisen kannalta ensiarvoisen tärkeitä elementtejä ovat vilpittömyys, avoimuus, empaattisuus, dialogisuus, tasavertaisuus ja kulttuurinen lukutaito. Nämä kaikki pohjaavat tietynlaisille arvoille, maailmankuvalle ja moraaliselle ajattelulle. Suomessakin yli kulttuurirajojen kantava kulttuurinen lukutaito on yksi koulutusjärjestelmän kehittämisen ja ammatillisen elämän suurimpia haasteita.

 

Digiostu osio 2: lukupiiri, Jenni

MONIKULTTUURISEN OHJAUKSEN KOMPETENSSIT

• Monikulttuurinen tietoisuus

Ohjaaja on selvillä omista käsityksistään, arvoistaan ja ennakkoluuloistaan

• monikulttuuriset ohjausmenetelmät

Ohjaaja pyrkii kehittämään kulttuuriin sopiva toimintakeinoja

• Kulttuurierojen tuntemus

Ohjaaja yrittää ymmärtää kulttuurisesti erilaisen ohjattavan maailmankuvan

Eine Pakarisen tutkimuksen mukaan “Kokemuksia maahanmuuttajien ohjauksesta aikuiskoulutuksessa” ammatillisen asiantuntijuuden kehittämisen perustan muodostavat kompetenssit. Tässä tutkimuksessa tällaisia kompetensseja oli työyhteisön sisällä opitut työtavat ja taidot, työyhteisön ulkopuolelta opitut  työtavat ja taidot, koulutuksen ja ja työkokemuksen kautta hankitut työtavat ja taidot sekä työntekijän yksilökohtaiset ominaisuudet. Ohjauksen kompetenssina tutkimusaineistosta esiin nousivat tiedot, osaaminen, ohjauksen asiantuntijuus, asennoituminen ohjaukseen sekä luottamus. Maahanmuuttajien ohjauksessa on tärkeää, että työntekijällä on riittävästi tietoa asiakkaana olevan maahanmuuttajan elämäntilanteesta, kulttuuritaustasta, maahanmuuttajille tarjolla olevista palveluista ja Suomen yhteiskunnan palvelujärjestelmästä sekä maahanmuuttajan kotoutumisprosessin vaiheesta.

Digiostu, osio 2; lukupiiri Tiia

Osio 2: lukupiiri: Maahanmuuttajan ohjaus koulutuksen siirtymävaiheissa Oulun seudulla

Valitsin tämän aineiston tutustuttavakseni, koska olen muuttanut Oulun seudulle vasta muutama vuosi sitten ja työskennellyt vain nykyisessä työpaikassani. Ajattelin, että tästä saan myös paikallistietoa mitä maahanmuuttajien ohjaukseen ja palveluihin tulee.

Opintori-hankkeen julkaisu on uodelta 2011 eli se kertoo tietyllä tapaa vakiintuneesta tilanteesta ennen vuoden 2015 nousua maahanmuuttajien määrässä (tällöin Oulun seudulla polkaistiin pystyyn hurja määrä kotouttamiskoulutuksia → tilanne juui nyt olisi kiinnostava tietää, kotouttamiskoulutusten käynnistymisestä kun on vuosi, vastaanottokeskuksia on suljettu  ja moni maahanmuuttaja on oleskelulupapäätöksen myötä joko jäänyt alueelle, lähtenyt kieleteisen päätöksen saatuaan pois tai myönteisen päätöksenkin myötä saattanut vaihtaa asuinseutua).

Julkaisu esittelee ensin ohjauksen määritelmää, pohjimmiltaanhan maahanmuuttajien ohjaus on ihan samaa ohjaustyötä kuin mikä tahansa muukin ohjaus te-keskuksissa, kouluissa, kolmannen sektorin ohjaushankkeissa jne.Ohjaus on ammatillista vuorovaikutusta, johon liittyy tiedonvälitys ja vaihtoehtoisten suunnitelmien tekeminen yhdessä asiakkaan/opiskelijan kanssa. Tarkempaan tarkasteluun nousee kulttuuritietoinen ohjaus. Ohjaustyössä, ehkä monikulttuurisessa ohjaustyössä erioten, korostuvat ammattilaisen persoona ja itseluottamus.

Kulttuuritietoinen ohjauskin on monitahoinen määriteltävä lähtien jo siitä, kuinka kulttuuri käsitetään. Enemmän kuin korostaa eroja, esim. etnistä alkuperää, tulisi muistaa, että me kaikki kuulumme erilaisiin viiteryhmiin: kansallisuuden tai kieliryhmän lisäksi olemistamme suhteessa muihin määrittävät sukupuoli, ikä, asema, koulutustausta jne. Paras informantti ohjaustyössä on ohjattava itse - asioita, esim. kulttuurista suhtautumista vaikka myöhästymisiin - voi kysyä ohjattavalta itseltään sen sijaan että nojautuisi ennakkokäsityksiin.

Ohjaustyössä keskusteltaessa on keskeistä pyrkiä tulemaan ymmärretyksi. Mikäli ohjattavan kielitaito on riittävä ohjauskeskusteluun, oman puheen selkokielistäminen voi auttaa. Kysymysten muotoilussa on pyrittävä ottamaan huomioon ymmärrettävyyden lisäksi myös neutraalius: liian tungetteleva kysely saattaa antaa kuvan, että myös ohjattava voi kysellä ohjaajalta henkilökohtaisia asioita.

Materiaalissa esitellään myös kielitaidon tason eurooppalainen määrittelyasteikko sekä yleisten kielitutkintojen tasojärjestelmä.

Ensimmäinen vaihe maahanmuuttajan ohjauksessa on heti maahantulon jälkeen. Tässä alkuvaiheen ohjauksessa jaetaan kotoutumislain mukainen perustietoaineisto Suomesta. TE-keskus aloittaa henkilön kohdalla alkukartoituksen, jonka aikana arvioidaan, tarvitseeko maahanmuuttaja kotoutumissuunnitelman (tähän tuli 2015-16 muutosta, eikö vain).

Alkuvaiheen jälkeen maahanmuuttaja - nyt puhuttaneen kotoutumissuunnitelman saaneesta maahanmuuttajasta - ohjautuu iästä riippuen joko kotouttamiskoulutukseen tai, jos peruskoulu on käymättä tai kesken ja kyseessä on peruskouluikäinen henkilö, peruskouluun valmentavaan koulutukseen. Kotouttamisvaiheen ohjaustyössä korostuu henkilökohtainen ohjaus: kunkin ohjattavan tilanne on yksilöllinen.

Ammatillisessa koulutuksessa on mukana maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita koko ajan enemmän. Maahanmuuttajien ohjaus on etenkin isojen kaupunkien oppilaitoksissa arkipäivää.

Lisäksi materiaalissa on esitelty eri toimijoita. Koska materiaali on kuutisen vuotta vanha, olisi toimijalistaus päivitettävä :)

Eri oppilaitokset järjestävät Oulussa maahanmuuttajakoulutusta, ammatillisen koulutuksen järjestäjänä isoimpana OSAO, jolla on paljon mm. Valmaa, joka on perustettu merkittäviltä osin maahanmuuttajien valmentavan koulutuksen pohjalta. Oulun seudun Vuolle-setlementillä on pitkä historia maahanmuuttajien kotouttamis- ja suomenkoulutuksessa (ks. myös Ystävyystalo). Muita toimijoita ovat mm. Oulun aikuislukio ja TE-toimisto. Oma työnantajani Jedu toimii pääasiallisesti muualla Pohjois-Pohjanmaalla.

linkki lähteeseen

- Osio 2 / Lukupiiri / Noora -

Ammattiopistoon ulkomaisella todistuksella

Valma-ryhmääni tuli ensimmäinen maahanmuuttajaopiskelija - niin, en tosiaan työskentele maahanmuuttajien parissa, enkä juuri ole aikaisemminkaan työskennellyt.

Osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen prosessi on minulle tutuhko. Työni Valma-opettajana ja takavuosien pajaohjaajuus ovat luoneet jonkinmoisen mielikuvan siitä, kuinka maahanmuuttajien osaamista kenties voisi tunnistaa ja tunnustaa. Nyt havahduin yhtäkkiä siihen, mistä opiskelijat ammatilliseen koulutukseen tulevat. Suomalaisilla opiskelijoilla on takanaan peruskoulu, joka takaa heille hakuoikeuden. Kuinka tiedetään, mikä on maahanmuuttajan peruskoulutuksen laajuus tai onko peruskoulu suoritettuna.

Minun Valma-ryhmääni tullaan hiukan eri tavoin kuin kenties tavanomaisiin Valmoihin. Hakuvaiheessa todistuksia ei ole mahdollista useinkaan tarkistella, vaan luotetaan opiskelijan kertomaan. Näin myös maahanmuuttajaopiskelijoiden kohdalla. Opiskelijani, suomenkielentaitoinen, joitain vuosia Suomessa elänyt, kertoi taustoistaan luotettavanoloisesti. Hänen kertomansa lisäksi havaintoni hänen taitotasostaan vakuuttivat minut siitä, että hänellä on jotakuinkin Suomen peruskoulua vastaava peruskoulu käytynä omassa lähtömaassaan.

Opintopolku.fi -sivusto kertoo ulkomaisella todistuksella ammatilliseen peruskoulutukseen hakeutumisesta seuraavaa: “Jos olet suorittanut peruskoulun tai lukion ulkomailla, sinut voidaan valita ammatilliseen koulutukseen harkinnan perusteella. Harkintaan perustuvassa valinnassa otetaan huomioon * koulutustarpeesi *arvio siitä, miten hyvin voit suoriutua opinnoista.” Harkintaan perustuen voidaan ottaa enintään 30% koulutusalan opiskelijoista, mihin ulkomaisella todistuksella hakeutuvien ohella luetaan mukaan muut, sosiaalisin syin perusopetuksen todistusta vailla olevat tai oppimisvaikeuksien vuoksi valittavat opiskelijat.

Ammattiopistomme toisella paikkakunnalla työskenteevällä opolla oli tarjota samaa tietoa. Hän vinkkasi myös Opetushallituksen neuvontapuhelimen, josta on mahdollista kysyä eri maiden peruskoulutodistusten verrattavuudesta. Neuvontanumero on 029 533 1010.

Prosessi on siis jotakuinkin selvillä. Nyt huomaan, että kiinnostaisi kuulla kokemuksia siitä, onko suomalaisen peruskoulun ja jonkin muun maan peruskoulun verrattavuus aiheuttanut pohdintaa ammatillisessa perusopetuksessa valituksi tulleen opiskelijan opinnoissa menestymisen kautta. Tätä kysyin ammattiopistomme opoltakin, mutta vielä en ehtinyt vastausta saada.

*muoks: Vastaus tuli. Sen ydin oli, että peruskoulujen vertailtavuus ei ole tullut arjessa esille. Lukiotodistusten vastaavuus/vastaamattomuus kyllä.






- DigiOstu: Osio 1 / Noora -

 

 

Pääkohdat artikkelista

Vesa Korhonen: Haasteena monikulttuuriset ohjaustilanteet – sosiokulttuurisen oppimisen ja kulttuurien välisen viestinnän näkökulmia

 

 

·        Ohjaustyöllään sekä esimerkillään ohjaustyötä tekevät vaikuttavat kulttuurien välisen ymmärryksen ja erilaisuutta hyväksyvien arvojen leviämiseen yhteiskunnan eri oppimiskentillä

·        Ohjaustilanteissa sekä ohjaaja että ohjattava suodattavat tilannetta omien sosiokulttuuristen taustojensa kautta

-         Omakuvamme ja maailmankuvamme linkittyvät sosiaalisesti ja kulttuurisesti siihen viiteryhmään tai yhteisöön, johon olemme kasvaneet ja jota pidämme itsellemme tärkeänä.

-         Prosessia, jossa kulttuuri opitaan, kulttuuriin kasvetaan ja se omaksutaan, kutsutaan enkulturaatioksi

-         Enkulturaatiolla voi olla yhteisön sisällä erilaisia ilmenemismuotoja.

·        Kulttuuri ei periydy biologisesti, vaan se rakentuu sosiaalisen kanssakäymisen kautta ja sitä muokkaavat erilaiset tekijät kuten varhaisen primaarisosialisaation jälkeiset sekundaarisosialisaation ympäristöt: opiskelu, työ, parisuhde, perhe, yhteisöt ja suhdeverkostot.

-         Maailman monimuotoistuessa liikkuvuus lisääntyy ja samalla arvojen, tapojen, tavaroiden ja palvelujen vaihto kasvaa – ja samalla myös kulttuurit muuttuvat.

·        Kulttuurit voidaan jakaa karkeasti kahteen pääryhmään: länsimaiseen eli yksilökeskeiseen (individualistiseen) sekä itämaiseen eli yhteisökeskeiseen (kollektivistiseen kulttuuriin).

-         Yksilökeskeisen kulttuurin (etenkin Pohjois- ja Länsi-Euroopan maat sekä Yhdysvallat) lähtökohtana on yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien turvaaminen

-         Yksilökulttuurit ovat asia- ja informaatiokeskeisiä kulttuureja (low-context): puhutun tai kirjoitetun sisällön merkitys korostuu vuorovaikutuksessa ja sanojen odotetaan tarkoittavan melko tarkkaan sitä, mitä on sanottu.

-         Yhteisökeskeisessä kulttuurissa (Aasian, Afrikan ja Etelä-Amerikan kulttuurit) erityisesti perhe ja suku voivat olla yksilöä merkityksellisempiä.

-         Yhteisökulttuurit ovat ihmissuhde- ja kontekstikeskeisiä (high-context) kulttuureja: vain osa viesteistä ilmaistaan (ja tulkitaan) kielellisesti ja nonverbaaliset viestit ovat tärkeässä roolissa. Ryhmäharmonia ja toisten kasvojen säilyttäminen on tärkeää.

-         Erot viestintäkulttuureissa luovat helposti kulttuurietäisyyttä.

·        Stereotypioiden ja yleistyksien vaikutus kulttuurisissa kohtaamistilanteissa:

-         Sekä positiiviset että negatiiviset ennakkokäsitykset voivat olla ongelmallisia, mikäli ne ohjaavat tekemään selektiivisiä havaintoja tai värittävät käsitystä toisesta osapuolesta.

-         Toisaalta kulttuurisista yleistyksistä voi olla myös hyötyä, jos ne estävät meitä ajattelemasta jokaisen ihmisen toimivan toisistaan riippumatta täysin ainutkertaisella tavalla.

-         Stereotypiat ovat (vain) osa totuutta.

·        Kaikilla ihmisillä on ennakkoluuloja, eikä niistä voi irtautua, jollei ensin tunnista niitä.

·        Omakulttuurikeskeisyys eli etnosentrismi on maailman tarkastelemista yksipuolisesti omasta kulttuurista käsin

-         Enkulturaation takia osin tiedostamatonta ja automaattista.

·        Toimivassa kulttuurienvälisessä kohtaamisessa tarvitaan sellaista kulttuuritietoa ja –osaamista eli kulttuurista herkkyyttä (intercultural sensitivity), jolla tunnistaa kulttuuristen käytäntöjen, arvojen ja uskomusten suhteellisuutta.

-         Kun ajattelu kehittyy erilaisuutta tiedostavaan, arvostavaan ja osaavaan suuntaan, suhtautuminen omaan ja vieraaseen kulttuuriin tai erilaisuuteen muuttuu tasapainoisemmaksi, avoimemmaksi ja luontevammaksi.

-         Kulttuuriset erottelut eivät hallitse ajattelua ja toimintaa.

·        Kehittyminen etnosentrismistä etnorelativismiin (valmius mukautua monenlaisiin standardeihin ja kyky sopeuttaa omaa toimintaa ja ajattelua erilaisiin ihmistenvälisiin toimintatilanteisiin) tapahtuu vaiheittain.

-         Polulla omakulttuurikeskeisyydestä ja etnosentrismiin on seuraavat askeleet: torjunta, puolustus, minimointi, hyväksyntä, sopeutuminen ja integraatio.

-         Vasta hyväksynnän asteella ihmiset alkavat huomata olevansa itsekin kulttuurisia olentoja.

-          Hiljalleen empatiakyky kasvaa, ja integraation vaiheessa laajeneva kulttuurien välinen ymmärrys tuottaa myös monikulttuurisen identiteetin ja ajattelutavan ihmisen oman kansallisen tai etnisen identiteetin rinnalle.

-         Parhaimmillaan ihminen voi toimia kulttuurisena välittäjänä eri kulttuurien välillä.

-        Koko prosessissa kyse on kulttuurisesta herkistymisestä ja siirtymisestä kohti muiden kulttuurien tiedostamista ja uusien perspektiivien hyväksymisestä.

·        Ohjaustilanteissa tarvitaan etnorelativismin lisäksi myös kulttuurista lukutaitoa (cultural literacy)

-          Kyky lukea, ymmärtää ja löytää eri kulttuurien merkityksiä sekä kyky arvioida, vertailla ja ”avata” erilaisia kulttuureja, jotka ovat toisiinsa kietoutuneita yhdessä paikassa.

-         Tämä haaste koskee ohjauksen molempia osapuolia.

·        Monikulttuurisen ohjaustyön onnistumisen kannalta ensiarvoisen tärkeitä elementtejä ovat vilpittömyys, avoimuus, empaattisuus, dialogisuus, tasavertaisuus ja kulttuurinen lukutaito.

-         Nämä kaikki pohjaavat tietynlaisille arvoille, maailmankuvalle ja moraaliselle ajattelulle.

-         Suomessakin yli kulttuurirajojen kantava kulttuurinen lukutaito on yksi koulutusjärjestelmän kehittämisen ja ammatillisen elämän suurimpia haasteita.
 

Digiostu, osio 2: lukupiiri/Jenni

 

 

 

Kotokouluttajan rooli maahanmuuttajan osaamisen tunnistamisessa 

 

Kotokouluttajan rooli maahanmuuttajan osaamisen tunnistamisessa on tärkeimmillään kotoutumiskoulutusopintojen henkilökohtaistamisprosessin aikana. Siinä pyritään saamaan selville opiskelijan itse kertomat taidot sekä tämän käymien koulutusten sisältö. Tämän tiedonkeruun pohjalta kotokouluttajan tulee informoida mahdollisuudesta tutkinnon tunnistamiseen ja tunnustamiseen sekä auttaa käytännön järjestelyissä. 
 

Lisäksi on tärkeää selvittää, haluaako opiskelija ylipäätään jatkaa kerran valitsemallaan alalla. Etenkin säänneltyjen alojen prosessi on melko kallis, kun esimerkiksi kaikki todistukset on käännätettävä auktorisoiduilla kääntäjillä jne. Usein tarvitaan lisäopintoja (15 op tavallisin) eikä opiskelijan kielitaito välttämättä kotokoulutuksen jälkeen riitä vielä niiden suorittamiseen. 

 

Säänneltyjen alojen osaamisen tunnistamista ja tunnustamista hoitavat esim. OPH (opetusala) ja Valvira (hoitoala). Kotokouluttaja voi laittaa koto-koulutuksen aikana prosessin käyntiin auttamalla opiskelijaa täyttämään viranomaisille lähetettävät, vaadittavat lomakkeet, mutta varsinaiseen tunnistamiseen hän ei voi puuttua mitenkään.  
 

Ammattikorkeakouluilla on oma AHOT-menettely (Aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistaminen).  
 

Kaikilla ei-säännellyillä toisen asteen koulutusaloilla (esim. myynti, kirjanpito, sihteerit), kouluttaja hyväksilukee ulkomailla suoritettua koulutusta tai tutkinnon osia kuten normaalisti kaikkien opiskelijoiden kanssa.

 

Digiostu, osio 1/Jenni